Getting ready

Kesälomaa ei oo enää kun muutama päivä jäljellä ja viimesten päivien jännitys (kauhu) alkaa iskemään. Pikku hiljaa pitäis alkaa asennoitumaan siihen että koulu alkaa ja pitää taas jaksaa painaa vaan menemään. Sen lisäksi että ite koulun alkaminen hieman herättää kauhun tunteita niin myös edessä häämöttävä Englannin yo-koe pelottaa.

Oon saanu kyllä selattua muutaman englannin kurssin kirjan läpi, mutta mitään kiinnostuta ei tahdo herätä kun on niinkin kiinnostavia aiheita kappaleissa kun leijan lennättäminen, huonosti käyttäytyvä koira (johon kyllä haluan sanoa nyt heti sen verran että se kappale on ihan täyttä paskaa koska se koira ei selvästikään oo koulutuksesta kuullukaan), kilpauinti... Ei herätä _mitään_ mielenkiintoa mussa ja tekee yo-kokeeseen lukemisesta vaan tukalampaa ja tukalampaa. Sanasto ja kielioppi ei vaikuttaisi olevan kyllä kauhea ongelma mulla siinä, tosin jos mun pitää jonku leijan lennätyksen ammattisanastoa osata niin menee kyllä homma jännäksi ja tekee mieli vähän kysyä että onko tämä juuri niin tärkeä aihealue osata kun on englantilaisen kanssa tekemisissä? Sillon ainakaan ku mää kävin lontoossa viime kesänä niin ei sitä tietoa kauheana tarvinnu ja hyvin pärjäs.
Pointtina on siis se että pitäis osata jotaki todella, ainakin mun mielestä, epäoleellista sanastoa jota ei kuitenkaan arkielämässä ollenkaan tarvita.
Kerran ei koulun kirjoista kiinnosta yhtään lukea tekstiä, kun ne niin mielenkiintosia on, niin totesin hyväksi ideaksi lukea kirjan tässä englanniksi. This is where the funny part comes in; oon kuullu niin paljon paskaa siitä niin kuuluisasta naisten "porno" kirjasta 50 shades of grey, että ennen ku mää pääsen ite haukkumaan sen maanrakoon niin kai mun se sitte on luettava ja otettava selvää siitä. Sain eilen illalla sen käsiini englannin kielisenä versiona niin kaipa tässä täytyy sitten ottaa ja lukea että mikä siinä kirjassa on niin vikana, että siellä päin nettiä missä minä seilaan se kirja(t) haluataan polttaa roviolla kaikki pois koska se on niin suuri häpeä maan päällä.

Cannot wait. Ensimmäiset kaks kappaletta oon tässä lukenu ja tämä on kyllä yks kiusallisten kohtauksien eepos.

For obvious reasons I will not be making in-depth reports about the book though... :'D

Voisin ehkä tehdä niin että väliaikaisesti kirjoittaisin blogimerkinnät englanniksi. Sekin on kuitenkin jonkun sortin harjotusta ja epäilen vahvasti että se olis niin vaikeaa luettavaa että sitä ei huonommallakin englannin taidoilla ymmärtäis. : ) Se jää kuiteki vielä avoimeksi kysymykseksi että teenkö niin vai en. Selviää ehkä ens merkinnässä.
Nyt kun koulu kerran alkaa niin pitää taas muuttaa blogipäivät eri järjestykseen että voin kirjoitella kuintenki suht rauhallisin mielin ilman painetta, koska muuten tästäkin katoaa kiinnostus. Varmaan palaan takas perjantai ja sunnuntai rytmiin, mutta se riippuu taas loppujen lopuksi siitä että miltä musta tuntuu ku meen kouluun takas että onko se kaks kertaa viikossa tällä kertaa liikaa ja niin edelleen. Kuitenki sitten ku tiiän niin mainitten siitä jo aikaisemmin että ei jää sitten yllätykseksi. Blogin päivittelyä en halua kuitenkaan jättää sillee yli kuukauden välein hommaksi, niinkuin tässä joillaki ilmeisesti on käyny.. : (

Anyway, eilen sain viimein se mekon ja kaulakorun mitkä tilasin jo tosiaan jonkin aikaa sitten! Oletin että se mekko ois ihan samanlainen ku se Keelan pinkki mekko on, mutta se onkin malliltaan ihan vähän eri. Keelan mekossa selkä oli umpinainen, mutta mulla taas jää selkä avoimeksi, mikä yllätti mut aika iloisesti; mun tatuointi näkyy sieltä alta täydellisesti!
Se mekko on niin hyvä että jos oisin homannu sen vasta vuoden päästä niin ois voinu olla että se ois ollu mun ylioppilasjuhliin mekkona, mutta en mää kyllä meinaa jättää sitä niin pitkäksi aikaa pitämättä, on se niin hyvä. Päätettiin kuitenki samantien äitin kanssa että mun yo-mekko tulee olemaan samantyylinen. : D
Kaulakorun on juuri semmonen ku pitiki olla. Yksinkertainen, tarpeeksi kuitenki hilinää, mutta silti todella tyylikäs.

Tatuointi on toivottavasti hyvää vauhtia paranemassa, tosinen mää osaa sanoa että miltä sen pitäis näyttää just jossaki parantumisen tietyssä vaiheessa, etenki ku mun pitää yrittää kuikeloida peilin kautta että näen sen kunnolla.. : D Iho on siitä kohtaa vielä melko arkana, mutta ei niin kipeä enää ehkä kun eilen tai sillon toissapäivänä. 

Päivän aikana yritän käyä 2 kertaa, ainaki nyt ekat 4 päivää, huuhtelemassa sitä suihkussa ja laitan siihen bepanthenia kerroksen 3 kertaa päivässä; aamulla, päivällä ja illalla. Näin hoito-ohjeessa luki että täytyis toimia ekat 4 päivää joten koitan nyt pysyä vahvasti tässä rytmissä vaikka myönnän että välillä ei kyllä kiinnostais yhtään. Saan (joudun) pomppimaan kokoajan tuubitopissa ku en halua että kaikki hupparit tai muut lämpimät vaatteet on ihan bepanthenissa ja saamari että välillä on kylmä (suomen kesä <3). 

Oon vähän toiveikas että ens viikon loppupuolella tuo tatuointi alkais oleen jo ihan hyvällä mallilla (tosin en usko että se on vielä sillonkaan täysin parantunu, se on epätodennäköistä). Varmaan tässä pian tuosta lähtee tuo arkuus pois ja ei oo enää niin kipeä, ainakin toivon mukaan. 

Nyt voisin lähteä pesemään sen tälle aamulle ja sitten jatkaa tuon mahdollisen suuren häpeän lukemista sen lisäksi että katon Fullmetal Alchemist Brotherhoodia. : D

Moikkaa!!! <3 Mahdollisesti sunnuntaihin!