Time to grow

Tuntuu jostaki syystä että en ois kirjottanu blogimerkintää ikuisuuteen. 

Tuntuu kans että tällä viikolla ois tapahtunu kaikenlaista, vaikka todellisuudessa eipä tässä oo mitään ihmeellistä tapahtunu. Jotenki vaan on huomannu kaikenlaista uutta erilaisista ihmisistä joitten kanssa on sosiaalisissa kontakteissa (joittenki kanssa myös vaikka ei haluttais olla) ja ne asiat kummastuttaa ja mietityttää tällä viikolla kovasti. : o
Myös sellasia surullisia juttuja on tapahtunu muutama, mutta nei kyllä liity muhun henkilökohtaisesti niin en niistä kauheana mainitte, ku en koe että se on mun paikka tai oikeus mennä sanomaan mitään. : <

Haluaisin kovasti tasoittaa jotenki mun ympäristön takas siihen, että ei ois sellasta että tulis sellasta huomionhakemista ja esittämistä että sais jotaki sympatiaa, empatiaa tai sääliä herätettyä mussa. Mää koen sen tosi uuvuttavaksi ku pitäis kokoajan puhua siitä että kuinka paskaa elämä on ja kuinka on tällasia ja tällasia käyntejä siellä sun täällä ja neki on ihan täyttä paskaa.. Inhottaa kuulla sellasta kokoajan! : ( Se ei todellakaan paranna mun päivää yhtään kuunnella sellasta jatkuvalla syötöllä. Ois ihan ok ja aivan normaalia kuulla aina sillon tällön, pariki kertaa viikossa mun skaalalla on vielä ihan ok eikä siinä oo mitään ihmeellistä, mutta ei kokoajan, joka päivä ja käyttää kaikki mahdollisuudet puhua siihen voivotteluun ja angstiin.
Voi olla "paha olla", mulla  on sellanen olo suurinosa ajasta, mutta en mää näe että miksi sen pitäis olla kaikkien muidenki ongelma. : < On vaikea olla kokoajan tosi symppis, mutta toisaalta on tosi inhottavaa myös ku pitää sanoa että "kokoa ittes ku ei sua jaksa katella ku oot tollanen kokoajan". No nyt joku ajattelee, että pitääkö se sanoa noin ikävästi. Kyllä se joskus pitää. : < Mutta minä se en halua olla, joka sen joutuu sanomaa..... : s
Ois vaan kiva ku ois päiviä että vois hengata menemään ihan normaalisti, ilman että tulee kokoajan puheeksi ahistus ja masennus. En nyt tiiä nimittäin auttaako se välttämättä ku kokoajan potee sitä kuinka on paska olla ja niin edellee. Jotenki tuntuu että se on liikaa sellasta vellomista. Ei kaikkea tarvi heti ratkasta, heti jaksaa ja mennä eteenpäin, mutta ei siinä auta kauaa jäähä murehtimaankaan ku sitte sieltä itsesäälin pohjista ei vaan enää voi nousta ylös.

Ihanasti perjantai on vapaapäivä niin voin ottaa ihan rennosti  laskea matikkaa Keelan kanssa, joka tulee meille jo joskus 8 jälkeen aamulla. En tiiä että mitä muuta me tehään ku lasketaan vaan matikkaa, mutta eiköhän meillä kuitenki suurin osa aika mee johonki ihan muuhun. :'D

Mites rastojen kanssa on menny? No ihan kiitettävästi. : D Pää tuntuu painavalta ja niskat on yllättävästikin toki vähän kipeät, mutta muuten tosi hyvin. Ulkonäön puolesta oon jo tottunu näihin ihan kokonaan ja tuntuu enemmänki oudolta että laitettiin nää vaan viikko sitten mulle.
Seuraava lisäys näihin on helmet, joita kävin ostamassa keskiviikkona samalla ku etin itelle uuet farkut vanhojen tilalle. : ) Ostin myös vihdoin uuden(-t) rannekorun(-t) sen tilalle, joka tippu sillon aikoja sitten mulla sinne Finnkinon teatteriin.

Mää kokisin että mun ulkonäöllinen "look" on muuttunu kans hieman nyt rastojen mukana tai ollu sellasia minor adjustments. Tietenki hiustenlaitto on ihan eri maata ku mitä ne on ilman tätä härpäke määrää, mutta myös muilta osin musta tuntuu että näytän vähän erilaiselta. : o Musta tuntuu että näytän "aikuisemmalta", mutta tämä voi olla ihan täys mun oma harhaluulo. 

I don't know, you tell me if I've changed or not. : o Joskus on ite sokea muutoksille mitä itelle tapahtuu ja joskus taas sitte kokee ite et on muuttunu, mutta muille se muutos on niin pieni ettei ne sitä huomaa ollenkaa. 

Mulla iski yhtäkiä joku ihan kauhea halu ottaa itteä vaan niskasta kiinni ja alkaa tekemään Vlogeja. : < Musta tuntuu että mun YouTube vois kaivata sitä ja mun blogiki vois kaivata sitä. Se vois olla ihan hyvä idea ja oon pohtinuki tätä tosi kauan mutta niinku huomaa, yllättäen en oo saanu mitään aikaseksi vielä. 

Eka osa. KESKEN.

Kun tosiaan viime kesänä ostin sen kruunua muistuttavan härpäkkeen sieltä Lontoosta ja oon palannut jälleen kerran pelien lumottuun maailmaan, ajattelin että nyt vihdoin tekisin siitä kruunusta käyttökelpoisen. En vielä tiiä että tuleeko siitä joku pinneillä säädettävä juttu vai sitten jollaki nauhalla aseteltava vänkyrä. Jotaki luovaa tekemistä haluan kuitenki. : D

Mun pitäis tehä sitä mun rauhankasvatuskurssin lopputyötä, jonka tekemisen alotin eilen, mutta just nyt ei kauheana haluttais. Senki lasken kouluhommaksi matikan mukana ja kumpaakaan ei kiinnostais harrastaa näin vapaapäivän tiimoilla. 

Serkku ja Bono

Jees, mutta nyt mää lähen taas jatkamaan muita hommia ku unohin että mitä muuta mun pitikään sanoa : D

Moikkaa <3