Matikan opettaja oli oikein tyytyväisen näköisenä kun pääsi kertomaan mulle että "olen vähän huolissani että pääsetkö sää kokeesta läpi". Eli eiku harjoituskokeita tekemään koko viikonloppu ja sitte vielä pitäis lukea niitä kirjan juttuja. Sehän on ollu alunperinki selvää etten mää mikään matikkanero oo, mutta jostaki syystä se omahyväinen hymy kyllä pisti puistattamaan; ei sitä tarvi hieroa suolaa haavoihin tonni kaupalla, vai tarviiko?
Onneksi englanti ei sinäänsä oo mulle ongelma, mutta en mää kyllä siihenkään kokeeseen voi jättää lukematta. Outoa että vaikka kurssien määrä on yli puolet pienempi ku joskus on ollu niin kouluhommien määrä tuntuu kyllä huomattavasti suuremmalta ku mitä sen pitäis olla.
Stressi alkaa tehdä jo vähän tehtävänsä ja huomaan taas olevani jatkuvasti
No koitetaanpa nyt vaan selvitä ens torstaihin asti.
Jokasella hetkellä ku en oo tehny kouluhommia oon joko pelannu tai kattonu elokuvia. Pelannu kuitenki enemmän ku kattonu elokuvia.... XD MUTTA pitkästä aikaa oli ihana kattoa Howl's moving castle, Burlesque ja Tangled! Tangled on kyllä yks mun lempianimaatioista. Se on niin sulonen, hauska ja jotaki siinä on mitä muissa animaatioissa tai piirretyissä (Disney) ei mun mielestä oo. 
I do that... ^ all the time.
Mutta Flynn... <3 awww
Ladies man (or not).
Se on jo selvä merkki että ei mene hyvin ku omatunto on oikeasti aivan romuna ku ei tee kouluhommia.
Vlogaamisesta on ollu puhe, ja se tulee kai tapahtumaan halusitte tai ette. Heti kun kaikki mitä koulua varten on _pakko_ tehä (=matikka.... fuck this shit) niin otan kameran kauniiseen käteen ja koitan jotaki saada sanottua. Toivottavasti sitten kehtaan pistääki sen videon YouTubeen, sen verran kuitenki omaa ääntä vihaan ja omasta muustakaan olemuksesta en pidä, että se ite julkaiseminen on vielä ainaki hetkisen kysymyksen alla.
Sen näkee sitte myöhemmin.
Vasta eilenköhän mää käytin koko päivän siihen että pelasin ja kuuntelin Gorillazin "Feel Good Inc.":iä melkein 3 tuntia putkeen. Oli outo tunnelma. Ensimmäinen ukkonenki tälle vuodelle yllätti ja sen hetken ainaki olo oli ihana. <3 Mulla on ollu niin kova ikävä kaatosateita ja ukkosia!!! Tuntuu että olo virkistyy, koko huone raikastuu ja keho rentoutuu ku kuuntelee sitä tummaa jyrinää ja sateen tasaista ropinaa kattoikkunoissa.
Nolot tunnustukset osa #666
Pienenä tyttösenä olin ihan rakastunu 2D:hen.
Meillä on jostakin syystä koulussa nyt noussu puheenaiheeksi koulukiusaaminen. Hieman yllättävää ehkä lukiossa. Jotenki kuvittelis että ihmiset ois kasvanu jo aikuisemmiksi ja päässy sen kiusaamisvaiheen yli tai kasvanu vahvemmiksi ettei enää ottais kaikkea kiusaamisena. Ilmeisesti todellisuus on kuitenki täysin erilainen.
Otanpa sitten iteki sen puheenaiheeksi. Kaikkien ihmisten kanssa _ei_ tarvi tulla 100% hyvin toimeen aina ja kaikista ei todellakaan tarvi tykätä (nimim.suurin osa ihmisistä saa mut tuntemaan oloni niin kiusaantuneeksi ja ahistuneeksi että noin 50% [aliarvio?] ihmisistä jotka on mun kanssa koulussa on ihmisiä joista mää en tykkää). Se että ei tykkää jostaki ei tarkota samaa ku että sitä kohtaan voi käyttäytyä ihan miten vaan. Mää näkisin että on tärkeää hallita itteään sen verran että käyttäyty asianmukaisesti kenen tahansa seurassa tykkäs siitä ihmisestä tai ei. Tää koskee mun mielestä "kiusaajaa" ja "kiusattua".
Ennen kun mun kimppuun hyökätään siitä, että sanon tän niin mua on kiusattu ja rääkätty iät ja ajat koulussa. Oon siitä saanu kyllä erittäin paljon kokemusta ja kyllä siitä on ihan arpia, fyysisiä ja henkisiä jääny _paljon_. --mutta mun mielestä monissa tapauksissa ku "kiusattu" ihminen syyttää jotakuta kiusaamisesta niin siinä on vitsi menny liian pitkälle tai sitte tullu vaan väärinymmärrys. En sano etteikö kiusaamisesta pidä kertoa. Tottakai, toivoisin iteki joskus että ois ollu älyä sanoa aikasemmin asiasta. Mutta joskus taas kannattaa ehkä harkita (niinki on käyny että ekrtominen asiasta on tehny mun elämästä vaan huomattavasti vaikeampaa). Ottaa vähän tilanteesta selvää ja istua vaikka hyvän/hyvien kaverin/kavereiden kanssa, aukoa sitä hommaa, ennen ku lähtee lapasesta.
Niin naurettavalta ku se kuulostaaki niin kyllä mun täytyy oikeasti kiittää niitä ihmisiä jotka on sanonu mulle joskus niin hirveitä asioita ettei mitään järkeä. Niin paljon ku ne sillon on syöny mua sisältä päin niin on ne kyllä kasvattanukki. Tuntuu se aina ikävältä, mutta ei se tunne oo enää mitään verrattuna siihen mitä se joskus on ollu. Tääki on vähän tapauskohtanen juttu, kaikki ei kasva vahvemmiksi kiusaamisen seurauksena, mutta näin mää koen että mulle kävi.
Nyt meen alottaan sitä matikkaa että saan sen sentään joskus tehtyä.
Moikkaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti